Onko Daavidin käyttämä tunneli löytynyt?

Jerusalemin Daavidinkaupungista ns. Daavidin palatsin alta on löydetty tunneli. Maanalaista tunneli on tuettu ja parannettu luonnonkivillä peruskalliota apuna käyttäen. Ainoastaan 50 metriä tunnelia on pystytty kaivamaan esille, joten tunnelin tarkka reitti ei ole vielä paljastunut.

Löytö liittyy ns. Daavidinkaupungin kaivauksiin, joita johtaa arkeologi Eilat Mazar. Hän on aikaisemmin esittänyt, että alueelta on löytynyt Daadidin palatsi (kritiikkiä ks. Juha Pakkala, Onko kuningas Daavidin palatsi löytynyt? Teologinen Aikakauskirja 04/2007). Uusi löytö on Mazarin mukaan Daavidin palatsista Gihonin lähteelle johtanut tunneli ja samalla myös 2 Sam 5:8 mainittu tsinnor (צנור), jonka merkitys kyseisessä Vanhan testamentin kohdassa ei ole ollut aivan selvä (sana צנור tarkoittaa mm. putkea). Jos sana viittaa tunneliin, 2 Sam 5:8 voidaa tulkita niin, että Daavid olisi sen avulla valloittanut Jerusalemin jebusilaisilta.
Mazarin mukaan Juudan monarkian loppuvaiheissa tunneli muutettiin pakoreitiksi piiritystilanteessa. Kuningas Sidkia olisi siten saattanut paeta babylonialaisia juuri tätä tunnelia apuna käyttäen (2 Kun 25:4).

Uusi löytö on merkittävä, mutta esitettyihin tulkintoihin tulee suhtautua kriittisesti. Minkäänlaisia todisteita Daavidista ei ole löynytyt, vaan käytävästä on löytynyt keramiikkaa Juudan monarkian loppuvaiheista. Yhteys monarkian varhaisvaiheisiin on näillä tiedoilla vain arvailua, joka perustuu yhden raamatunjakeen tulkintaan. Sen lisäksi, että 2 Sam 5:8 on tulkinnanvarainen, kohdassa ei kerrota missä mahdollinen tunneli sijaitsi. Lisäksi koko 2 Sam 5 kertomuksen historiallisuuteen on suhtauduttava kriittisesti (tästä enemmän yllämainitussa artikkelissa).

Myös tunnelin tulkitseminen pakoreitiksi ja yhdistäminen kuningas Sidkiaan on ongelmallista. Koska ainoastaan 50 metriä tunneli on tähän mennessä pystytty paljastamaan, ei tiedetä mihin se johtaa. Auki jää kysymys, johtiko reitti monarkian aikaisen kaupunginmuurin ulkopuolelle. Jos Vanhan testamentin kertomusta lukee tarkasti, huomaa lisäksi, että 2 Kun 25:4 ei mainitse mitään tunnelia, vaan kuningas armeijoineen pakeni "molempien muurien välistä porttitietä, joka oli kuninkaan puutarhan puolella". Lisäksi Sidian pako on historiallisesti epätodennäköinen. Sen mukaan koko Juudan armeija olisi voinut paeta piirittävää armeijaa pienen tunnelin kautta.

Tämänhetkisten tietojen perusteella tunnelin tulkinta perustuu monelta osin varsin ongelmallisiin oletuksiin. Ongelmallista on myös se, että löytöä on jo mainostettu tiedotusvälineissä kuningas Daavidin aikaisena. Taustalla on mm. päämäärä vahvistaa uskoa Raamatun kertomuksien historiallisuuteen. Mazar on itse kertonut kaivavansa Raamattu toisessa kädessä. Myöskään löydön poliittista merkitystä ei tule väheksyä, koska alue on keskellä arabien asuttamaa Itä-Jerusalemia. Daavidin aikaiset löydöt ovat käyttökelpoisia keskustelussa siitä, kenelle alue on "alun perin" kuulunut.

Nämä ongelmat eivät vähennä sitä, etteikö löytö olisi tärkeä. Ongemat liittyvät löydön pikaisiin tulkintoihin (uusi löytö on tehty kesällä 2008 ja tuotu julkisuuteen 11.11.2008). Ilman tulkintaa arkeologiset löydöt eivät koskaan kerro mitään, mutta tulkintoja on tehtävä kriittisesti ja kaikkiin tulkintoihin on suhtauduttava kriittisesti. Daavidinkaupungista tehdyn uuden löydön faktat tulisi ensin julkaista ja antaa koko tiedeyhteisön arvioitavaksi, ennen kuin se tiedotusvälineissä julistetaan Daavidin valloittamaksi tunneliksi (ks. esim Jerusalem Postin artikkeli; kuvia tunnelista, ks. theTrumpet.com)

Ylipapin pojan hauta löydetty

Jerusalemin pohjoispuolelta on löydetty sargofragin fragmentti, jossa on piirtokirjoitus בן הכהן הגדול (ben hak-kohen hag-gadol) eli ylipapin poika. On ilmeistä, että kyseessä on osa ylipapin pojan kalkkikivestä valmistettua hauta-arkkua. Valmistustyylin perusteella sargofagi voidaan ajoittaa toisen temppelin lopulle.

Löytö sopii hyvin tutkimuksessa vallitsevaan käsitykseen, että temppelinpapisto kuului yhteiskunnan hyväosaiseen yläluokkaan. Ainoastaan varakkaimmalla yläluokalla oli varaa valmistaa itselleen kalliita sargofageja.

Fragmenttia oli käytetty myöhemmin rakennuskivenä, joten sitä ei löydetty alkuperäisestä kontekstistaan. Hauta on kuitenkin todennäköisesti sijainnut samalla alueella, eli modernin Jerusalemin pohjoislaitamilla. Alueella tiedetään sijainneen Jerusalemin varakkaan väestön asutusta toisen temppelin loppuvaiheilla.

Löytö tehtiin Naftali Aizikin ja Benyamin Harevenin johtamissa pelastuskaivauksissa.

Hasmonealaisaikaista muuria löytynyt Jerusalemista

Jerusalemin Vanhankaupungin eteläpuolelta on löytynyt jäänteitä hasmonealaisaikana rakennetusta kaupunginmuurista. Muuri on osin säilynyt jopa kolmen metrin korkeuteen saakka. Kaivauksia on suoritettu ns. Sioninvuoren aluella ja niitä johtaa arkeologi Yehiel Zelinger. Kaivauksia rahoittaa ns. Ir David-säätiö, joka tukee kaivauksia myös Daavidinkaupungin alueella. Alueella on kaivettu aikaisemminkin, mutta useat 1800-luvun löydöt ovat sen jälkeen hautautuneet eikä niiden tarkkaa sijainti enää ollut tiedossa. Kaivauksia on tarkoitus jatkaa koko Vanhankaupungin eteläpuolella Sioninvuorelta Daavidinkaupunkiin.

Uusien löytöjen suurin tieteellinen merkitys liittyy kaupungin kokoon hasmonealaisaikana. Kaupunki laajeni uudelleen yhtä kauas etelän suuntaan ainoastaan bysanttilaisaikana.

Harvinainen sinetti 600-luvulta eKr.

Jerusalemista on löydetty harvinainen sinetti, joka kuvaa jousella ampuvaa sotilasta. Sinetti on ajoitettu 600-luvulle eKr. ja on tyylinsä perusteella saanut vaikutteita assyrialaisesta ikonografiasta. Sinetti on valmistettu mustasta kivestä ja kaiverrus on huolellisesti tehty. Jousiampujan lisäksi sinettiin on kaiverrettu nimi Hagab (לחגב/lhgb = Hagabille kuuluva) , joka on sinentin omistaneen henkilön nimi. Ilmeisesti kyseessä on ollut tärkeä sotilashenkilö 600-luvun Juudasta. Lisää sinetistä ja sinetin kuva.

Sinetti löydettiin Länsimuurin aukiolla tehdyissä kaivauksissa, joissa on kahden viime vuoden aikana löytynyt merkittäviä jäänteitä 700-600-luvun eKr. Jerusalemista. Alue on osoittautumassa hyvin merkittäväksi kohteeksi näiden vuosisatojen Jerusalemin historiaa tutkittaessa, koska koskaan aikaisemmin ei ole löydetty ensimmäisen temppelin aikaisia rakennuksia vain runsaan 100 metrin päästä temppelialuetta. Rakennukset ovat hyvin säilyneet, ja niistä osassa huoneita muurit seisovat edelleen alkuperäisessä korkeudessaan. Kaivauksissa on löydetty myös sinetti, jossa on kaiverrus lntnyhw bn jsh (לנתניהו בן יאש) eli Netanyahulle Yaushin pojalle. Lisäksi alueelta on löydetty ns. lmlk-sinettejä, jotka liittyvät 700-600-lukujen veronkantoon Juudassa.

Kaivauksia Länsimuurin aukiolla johtaa Shlomit Wexler-Bdoulah ja Alexander Onn. Kaivausten etenemistä odotetaan suurella mielenkiinnolla.

Daavidin aikainen piirtokirjoitus löytynyt?

Khirbet Qeiyafan kaivauksilta (n. 30 km Jerusalemista lounaaseen) on löytynyt piirtokirjoitus, jonka esitetään olevan vanhin koskaan löytynyt hepreankielinen teksti. Ruukunpala, jolle piirtokirjoitus on kirjoitettu ajoitetaan vuosille 1030-970 eKr. samasta kerrostumasta löytyneiden oliivinsiementen perusteella. Hiiltyneet oliviinsiemenen jäänteet voidaan ajoittaa C-14 menetelmän avulla. Kanaanilaisilla kirjaimilla kirjoitetussa tekstissä on viisi riviä, mutta useimmat sanat ovat epäselviä. Osa epäselvistä kirjaimista voidaan kuitenkin vielä rekonstruoida. Tähän menessä vain muutamia sanoja voidaan erottaa, mm. sanat tuomari, orja, kuningas sekä olla-verbi (muodossa 'sinä et tee' tai 'älä tee'). Arkeologi Yossi Garfinkelin mukaan juuri olla-verbi (hepr. עשה) on tärkeä, koska hänen mukaansa se esiintyy vain hepreassa ja osoittaa siten kirjoitetun kielen olleen hepreaa.

Löytöä pidetään hyvin merkittävänä. Jotkut tutkijat ovatkin jo esittäneet, että löydöllä saattaa olla suurta merkitystä Daavidin kuningaskunnan laajuuden ja merkityksen arvioimisessa. Myös löytöpaikka on yhteydessä Daavidiin. Khirbet Qeiyafa on Elanlaakson (Tammilaakson) vieressä, missä Daavid 1 Sam 21:10 mukaan tappoi Goljatin. Heprealainen piirtokirjoitus myös osoittaisi, että hepreaa on kirjoitettu jo 900-luvulla eKr. ja voisi siten vahvistaa uskoa Vanhan testamentin kertomuksiin. Esimerkiksi Yossi Garfinkelin mukaan löytö tukee Vanhan testamentin antamaa kuvaa, että Daavid hallitsi suurta ja voimakasta valtakuntaa.

Löydöstä ei kuitenkaan vielä tulisi vetää suuria johtopäätöksiä. Viime vuosina julkisuudessa on tullut esille useita arkeologisia löytöjä, joiden esitetään vahvistavan Vanhan testamentin kertomuksia. Pahimmillaan kyseessä on ollut selvä väärennös (esim. kuningas Joasin piirtokirjoitus tai Jaakobin ossuaari) ja useissa tapauksissa julkisuudessa on väitetty asioita, jotka eivät kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua (Daavidin palatsi, Johannes kastajan luola).
Ei ole myöskään täysin ongelmatonta, että kaivauksia tukee taloudellisesti järjestö nimeltä Foundation Stone, jonka päämääränä on mm. "kiinnittää perinteiset tekstit esineisiin, karttoihin ja paikkoihin." Tällä viitataan Vanhan testamentin ja arkeologisten löytöjen väliseen yhteyteen. Järjestön nimi viittaa kiveen, joka toimi muinaisen temppelin perustuskivenä (אבן השתייה). Kiven oletetaan olevan Kalliomoskeijan sisällä näkyvä kallio.

Onkin syytä odottaa löydön tarkempaa tutkimusta ja julkaisua. Myöskin löydön aitous täytyisi tutkia, vaikka Israelissa ei ole tapana tutkia virallisissa kaivauksissa tehtyjen löytöjen aitoutta.

Gedaljan Pashurin pojan sinetti

Jerusalemista Daavidin kaupungista on löydetty sinetti, jossa on kaiverrus lgdlyhw bnpshwr (= kuuluu Gedaljalle Pashurin pojalle). Kaivauksia johtavan arkeologi Eilat Mazarin mukaan sinetti kuuluu Juudan viimeisen kuningas Sidkian (597-586 eKr.) virkamiehelle. Henkilö mainitaan kerran Vanhassa testamentissa (Jer 38:1), mutta kohta ei tarkenna mikä funktio Gedaljalla oli Sidkian hovissa.
Löytö on mielenkiintoinen, koska v. 2005 lähes samasta paikasta löydetti sinetti, joka kaiverruksen mukaan kuului Juukalille Selemjan pojalle. Samoin kuin Gedalja Pashurin poika Juukal mainitaan vain kerran Vanhassa testamentissa, nimittäin samassa jakessaJer 38:1. Nimet ovat lisäksi vielä peräkkäin:

"Mutta Sefatja, Mattanin poika, ja Gedalja, Pashurin poika, ja Juukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle sanoen ..."

Löytö on siis merkittävä Vanhan testamentin tutkimuksen kannalta, koska sen perusteella voisi ajatella, että Jeremian kirja sisältää historiallisesti hyvin yksitysikohtaista tietoa Juudan kuningaskunnan viimeisistä vuosista.

Löytö on merkittävä myös Eilat Mazarin laajemman hypoteesin kannalta. Hän on esittänyt löytäneensä samasta paikasta Daavidin palatsin. Voisi ajatella, että jos paikalla on myöhemmin sijainnut Juudan kuninkaan palatsi, olisi loogista, että myös Daavdin palatsi sijaitsi samassa paikassa.

Daavidin palatsilla sekä sineteillä on poliittista merkitystä, koska kaivausalue sijaitsee Itä-Jerusalemissa arabiasutuksen keskellä. Mikäli alueelta löydetään yksiselitteisiä todisteita Juudan kuninkaan palatsista, voidaan löytöjä käyttää hyödyksi keskustelussa Itä-Jerusalemin asemasta (Daavidin palatsin löytymisesti, ks kriittinen arvio: Juha Pakkala, Onko kuningas Daavidin palatsi löytynyt? Arkeologian, ideologian ja politiikan tiiviit yhteydet Jerusalemissa. Teologinen aikakauskirja 04/2007).

On aikamoinen sattuma, että kaivauksissa löydetään kaksi sinettiä hyvin läheltä toisiaan, joiden omistajat mainitaan peräkkäin Vanhassa testamentissa ja molemmat vain kerran. Ottaen huomioon väärennösten suuren määrän sinettilöydöissä, tulisi uusiin löytöihin suhtautua varauksellisesti. Kaivausten tukijajärjestöjen vahvasti poliittinen intressi ei myöskään herätä luottamusta uusien löytöjen luotettavuudesta. Löydöstä on kuitenkin tiedoitettu näyttävästi myös laajemmalle yleisölle tarkoitetuissa tiedotusvälineissä, joten löydön poliittinen hyöty on sen myötä jo käytetty, riippumatta siitä onko kyseessä väärennös vai ei.

Onko kuningas Salomon kuparikaivokset löydetty?

Thomas Levy (UC San Diego, Yhdysvallat) ja Mohammad Najjar (Jordania) johtavat Khirbat en-Nahasin kaivauksia Etelä-Jordanissa Fenanin alueella lähellä Israelin rajaa (n. 50 km Kuolleenmeren eteläkärjestä etelään). Asutus on noin 10 hehtaarin kokoinen ja sieltä on löydetty n. 100 rakennusta sekä linnoitus. Huomionarvoista kohteessa on se, että joka puolella on huomattava määrä mustaa kuparin polttamisessa syntyvää jätettä (slag), mikä viittaa merkittävään kuparin tuotantoon. Kaivajien mukaan kuparin tuotannon huippukausi on ollut erityisesti 900-800-luvuilla eKr. Ajoitusta tukevat radiohiilinäytteet sekä egyptiläinen skarabi.

Khirbat en-Nahas on osittautumassa merkittäväksi kohteeksi erityisesti tällä aikakaudella, jota tunnetaan hyvin huonosti. Olisi 900-800-lukujen Palestiinan historian kannalta ratkaisevaa jos alueen kuparintuotannon keskus voidaan osoittaa olleen Fenain alueella. Myöhäsipronssikautisen kulttuurin romahdettua n. 1200 eKr. perinteiset kuparireitit Kyprokselta ja muualta pohjoisesta tulivat turvattomiksi ja epäluotettaviksi. Koska kupari oli esim. aseteknologian kannalta strateginen raaka-aine, oli sen saatavuus olennaista poliittisten ja taloudellisten rakenteiden ja valtasuhteiden kannalta. Kuparia voidaan hyvin verrata öljyn merkitykseen modernin talouden kannalta. Jos Kyproksen sijaan kuparia alettiin tuodan Fenanista, olisi se muuttanut poliittista ja taloudellista asetelmaa Palestiinassa olennaisesti. Erityisesti taloudellisen ja strategisen painopisteen siirtyminen etelään ja sisämaahan olisi todennäköistä.

Khirbat en-Nahasin löydöt tulevat varmasti kiihdyttämään keskustelua siitä, onko Daavid tai Salomo hallinnut Fenanin alueen kuparintuotantoa. Esim. CNN ehtinyt otsikoida näyttävästi Researchers may have found King Solomon's mines. On selvää, että aiheella voi spekuloida pidemmälle: Onko kuparikaivosten hallinta ollut Salomon kuningaskunnan loiston taustalla?

Ongelmana on, että Salomon yhteys Fenanin kaivoksiin ja Khirbat en-Nahasin asutukseen on täysin ilman todisteita. Alueelta ei ole löydetty mitään viitteitä Israeliin tai Salomoon. Tämän kysymyksen selvittämiseksi olennaista olisikin Khirbat en-Nahasin materiaalisen kultuurin suhde Juudan ja erityisesti Jerusalemin materiaaliseen kulttuuriin 900-800-luvuilla. Lisäksi olisi tärkeää selvittää Khirbat en-Nahasin suhde Edomin alueen muihin asutuskeskuksiin.

Löytö on merkittävä, mutta siitä on vielä pitkä matka Salomon kaivoksiin.