Bar Kochban aikainen rahalöytö Juudan vuoristosta

Bar Kochban kapinan (132-135 jKr.) aikainen rahakätkö löydettiin Juudan vuoristossa sijaitsevasta luolasta muinaisen Betarin kylän läheltä noin 10 km Jerusalemista lounaaseen. Löytö koostui yhteensä 120 kulta-, hopea- ja pronssirahasta. Kyseessä on parhaiten säilynyt ja laajin rahalöytö Bar Kochban kapinan ajalta.

Useimmat löydetyistä rahoista on tyypillisiä juutalaiskapinallisten lyömiä rahoja, joihin on painettu kansallisia symboleja (esim. temppeli, kranaattiomena) ja tekstejä (esim. ’Jerusalemin vapauden puolesta’). Rahat olivat alun perin roomalaisia, mutta juutalaiskapinalliset löivät niiden päälle omia tunnuksiaan. Osa rahoista oli kuitenkin muuttamattomia ja tyypillisiä roomalaisia kolikoita. Rahojen yhteydestä löydettiin myös roomalaisaikaista keramiikkaa sekä aseita. Löytö Betarin kylän läheltä sopii hyvin yhteen sen tiedon kanssa, että Betarissa käytiin viimeinen ratkaisutaistelu juutalaiskapinallisten ja roomalaisten välillä. Betar oli ollut Bar Kochban kapinan viimeisiä tukikohtia. Löytö lisää tutkijoiden tietoa huonosti tunnetusta Bar Kochban kapinasta.

Löydön tekivät Jerusalemin yliopiston luolatutkijat Boaz Langford ja prof. Amos Frumkin. Arkeologista löytöä tutkivat FT Boaz Zissu ja prof. Hanan Eshel Bar Ilanin yliopistosta Tel Avivista.

Keskipronssikautinen linnoitus Jerusalemista

Jerusalemin Daavidinkaupungin kaivauksissa on löytynyt jäänteitä keskipronssikautisesta linnoituksesta (alustava ajoitus n. 1700 eKr.). Löytö tehtiin Daavidinkaupungin itäpuolella suoritettavien kaivausten yhteydessä. Kaivauksia johtavat Ronny Reich ja Eli Shukron. Kaivauksia tukee mm. Iir David Foundation.

Reichin mukaan linnoituksen muurit ovat suuremmat kuin mikään muuri (säilyneet parhaimmillaan 8 metrin korkeuteen), joka on koskaan löydetty Daavidinkaupungista. Hän pitää myös todennäköisenä, että kyseessä ovat Jerusalemin varhaisimmat linnoituslaitteet. Niistä voidaan päätellä, että Jerusalemista oli jo noin vuonna 1700 tullut kaupunki tai kaupunkikeskus. Massiivisen linnoituksen rakentaminen myös edellyttää huomattavaa taloudellista ponnistusta ja siten myös poliittista valtaa ympäröivän alueen suhteen.

Magdalasta löytynyt synagoga

Galilean Magdalasta (lähellä Migdalin kylää, n. 5 km Tiberiaksen kaupungista pohjoiseen) on löydetty varhainen synagoga, joka voidaan ajoittaa n. 50 eKr.-100 jKr. Kyseessä on yksi varhaisimmista synagogalöydöistä. Ennen Magdalan löytöä vain kuusi muuta synagogaa on ajoitettu toisen temppelin ajalle. Synagogasta on löydetty mm. hyvin säilynyt kaiverrettu menora. Kyseessä on ensimmäinen kuva menorasta toisen temppelin ajalta. Synagogan pääsali on noin 120 metriä pitkä, jonka perusteella voidaan päätellä, että Magdalan synagoga oli suurempi kuin useat alueen muut synagogat.

Ennen Tiberiaan kaupungin valmistumista Magdala oli hallinnollinen keskus ja alueen tärkeimpiä kaupunkeja. Magdala tunnetaan parhaiten Jeesuksen opetuslapsen Maria Magdalenan kautta. Synagogan pelasuskaivauksia johtaa Dina Avshalom-Gorni. Synagoga löydettiin roomalaisaikaisen Magdalan kaupungin viereiseltä rannalta, johon rakennetaan hotelli.

Uusi piirtokirjoitus Gihonin lähteeltä

Jerusalemista Gihonin lähteen yhteydestä on löytynyt uusi piirtokirjoitus, joka voidaan kirjoitustyylin (paleografian) perusteella ajoittaa 700-luvun lopulle. Piirtokirjoituksessa on näkyvillä kaksi riviä. Molempien tulkinta on epäselvä. Ensimmäisellä rivillä on kolme kirjainta קיה, joka saattaa olla erisnimen loppuosa. Tällöin kyseeseen tulisi esim. Hiskia (חזקיה). Mielenkiintoiseksi linkin Hiskiaan tekee se, että Vanhan testamentin mukaan juuri tämä kuningas paransi Jerusalemin vesihuoltoa rakentamalla kanavan ja altaan Jerusalemissa (2Kun 20:20). Daavidinkaupungin alla sijaitsevat tunneli on usein ajateltu olevan juuri Hiskian rakennuttama, jonka vuoksi sitä kutsutaan yleensä nimellä Hiskian tunneli. Tunnelin keskivaiheita löytyi piirtokirjoitus, joka juhlisti tunnelin valmistumista.

Uuden piirtokirjoituksen toisen rivin tulkinta on epäselvä, vaikkakin kolme kirjainta on selvästi luettavissa: כה ב. Koska kirjaimia erottaa piste, jota on käytetty erottamassa sanoja toisistaan, kaksi ensimmäistä kirjainta kuuluvat edelliseen sanaan ja viimeinen kirjan on seuraavan sanan ensimmäinen.

Löytö tehtiin Ronny Reichin ja Eli Shukronin johtamissa kaivauksissa Daavidinkaupungin itäosissa.

Uusia sinetinpainaumia Jerusalemista

Umm Tubasta Jerusalemin eteläosassa suoritetuissa pelastuskaivauksissa on löydetty rakennus, jossa oli huomattava määrä sinetinpainaumia. Neljä sinetinpainaumista on ns. LMLK-sinetinpainaumia (eli למלך, joka tarkoittaa kuninkaalle kuuluvaa), joita on todennäköisesti käytetty Juudan veronkannossa 700-600-luvuilla eKr. Näiden lisäksi löytyi kaksi virkamiehelle kuulunutta sinetinpainaumaa, joista toinen kuului Ahimeleh Amadjahun pojalle ja toinen Jehokil Saharin pojalle. Myös nämä voidaan kirjoitustyylin (paleografian) ja rakennuksesta löytyneen keramiikan perusteella ajoittaa 700-600-luvuille eKr.
Rakennus oli yksittäinen keskuspihatalo (court yard house). Rakennusta oli myöhemmin käytetty myös hasmonealaisajalla ja sen käyttö on jatkunut aina toisen temppelin tuhoon asti.

Onko Daavidin käyttämä tunneli löytynyt?

Jerusalemin Daavidinkaupungista ns. Daavidin palatsin alta on löydetty tunneli. Maanalaista tunneli on tuettu ja parannettu luonnonkivillä peruskalliota apuna käyttäen. Ainoastaan 50 metriä tunnelia on pystytty kaivamaan esille, joten tunnelin tarkka reitti ei ole vielä paljastunut.

Löytö liittyy ns. Daavidinkaupungin kaivauksiin, joita johtaa arkeologi Eilat Mazar. Hän on aikaisemmin esittänyt, että alueelta on löytynyt Daadidin palatsi (kritiikkiä ks. Juha Pakkala, Onko kuningas Daavidin palatsi löytynyt? Teologinen Aikakauskirja 04/2007). Uusi löytö on Mazarin mukaan Daavidin palatsista Gihonin lähteelle johtanut tunneli ja samalla myös 2 Sam 5:8 mainittu tsinnor (צנור), jonka merkitys kyseisessä Vanhan testamentin kohdassa ei ole ollut aivan selvä (sana צנור tarkoittaa mm. putkea). Jos sana viittaa tunneliin, 2 Sam 5:8 voidaa tulkita niin, että Daavid olisi sen avulla valloittanut Jerusalemin jebusilaisilta.
Mazarin mukaan Juudan monarkian loppuvaiheissa tunneli muutettiin pakoreitiksi piiritystilanteessa. Kuningas Sidkia olisi siten saattanut paeta babylonialaisia juuri tätä tunnelia apuna käyttäen (2 Kun 25:4).

Uusi löytö on merkittävä, mutta esitettyihin tulkintoihin tulee suhtautua kriittisesti. Minkäänlaisia todisteita Daavidista ei ole löynytyt, vaan käytävästä on löytynyt keramiikkaa Juudan monarkian loppuvaiheista. Yhteys monarkian varhaisvaiheisiin on näillä tiedoilla vain arvailua, joka perustuu yhden raamatunjakeen tulkintaan. Sen lisäksi, että 2 Sam 5:8 on tulkinnanvarainen, kohdassa ei kerrota missä mahdollinen tunneli sijaitsi. Lisäksi koko 2 Sam 5 kertomuksen historiallisuuteen on suhtauduttava kriittisesti (tästä enemmän yllämainitussa artikkelissa).

Myös tunnelin tulkitseminen pakoreitiksi ja yhdistäminen kuningas Sidkiaan on ongelmallista. Koska ainoastaan 50 metriä tunneli on tähän mennessä pystytty paljastamaan, ei tiedetä mihin se johtaa. Auki jää kysymys, johtiko reitti monarkian aikaisen kaupunginmuurin ulkopuolelle. Jos Vanhan testamentin kertomusta lukee tarkasti, huomaa lisäksi, että 2 Kun 25:4 ei mainitse mitään tunnelia, vaan kuningas armeijoineen pakeni "molempien muurien välistä porttitietä, joka oli kuninkaan puutarhan puolella". Lisäksi Sidian pako on historiallisesti epätodennäköinen. Sen mukaan koko Juudan armeija olisi voinut paeta piirittävää armeijaa pienen tunnelin kautta.

Tämänhetkisten tietojen perusteella tunnelin tulkinta perustuu monelta osin varsin ongelmallisiin oletuksiin. Ongelmallista on myös se, että löytöä on jo mainostettu tiedotusvälineissä kuningas Daavidin aikaisena. Taustalla on mm. päämäärä vahvistaa uskoa Raamatun kertomuksien historiallisuuteen. Mazar on itse kertonut kaivavansa Raamattu toisessa kädessä. Myöskään löydön poliittista merkitystä ei tule väheksyä, koska alue on keskellä arabien asuttamaa Itä-Jerusalemia. Daavidin aikaiset löydöt ovat käyttökelpoisia keskustelussa siitä, kenelle alue on "alun perin" kuulunut.

Nämä ongelmat eivät vähennä sitä, etteikö löytö olisi tärkeä. Ongemat liittyvät löydön pikaisiin tulkintoihin (uusi löytö on tehty kesällä 2008 ja tuotu julkisuuteen 11.11.2008). Ilman tulkintaa arkeologiset löydöt eivät koskaan kerro mitään, mutta tulkintoja on tehtävä kriittisesti ja kaikkiin tulkintoihin on suhtauduttava kriittisesti. Daavidinkaupungista tehdyn uuden löydön faktat tulisi ensin julkaista ja antaa koko tiedeyhteisön arvioitavaksi, ennen kuin se tiedotusvälineissä julistetaan Daavidin valloittamaksi tunneliksi (ks. esim Jerusalem Postin artikkeli; kuvia tunnelista, ks. theTrumpet.com)

Ylipapin pojan hauta löydetty

Jerusalemin pohjoispuolelta on löydetty sargofragin fragmentti, jossa on piirtokirjoitus בן הכהן הגדול (ben hak-kohen hag-gadol) eli ylipapin poika. On ilmeistä, että kyseessä on osa ylipapin pojan kalkkikivestä valmistettua hauta-arkkua. Valmistustyylin perusteella sargofagi voidaan ajoittaa toisen temppelin lopulle.

Löytö sopii hyvin tutkimuksessa vallitsevaan käsitykseen, että temppelinpapisto kuului yhteiskunnan hyväosaiseen yläluokkaan. Ainoastaan varakkaimmalla yläluokalla oli varaa valmistaa itselleen kalliita sargofageja.

Fragmenttia oli käytetty myöhemmin rakennuskivenä, joten sitä ei löydetty alkuperäisestä kontekstistaan. Hauta on kuitenkin todennäköisesti sijainnut samalla alueella, eli modernin Jerusalemin pohjoislaitamilla. Alueella tiedetään sijainneen Jerusalemin varakkaan väestön asutusta toisen temppelin loppuvaiheilla.

Löytö tehtiin Naftali Aizikin ja Benyamin Harevenin johtamissa pelastuskaivauksissa.